The world is just illusion

  


Olin toissapäivänä reipas ja kävelin kouluun, joka siis alkoi vasta kahdeltatoista. Valitsin tosin huonot kengät kävelyyn, tuli jalkaan pari hiertymää, mutta ei voi mitään. Oli ihan kiva retki silti, tuntihan siinä kevyesti menikin. Ehdin olla peräti vajaa tunnin koulussa, kun piti jo lähteä terveydenhoitajalle (se oli laittanut aamulla viestiä, että jos tulisin käymään) ja siinähän se toinen enkun tunti sitten vierähtikin sen kopissa. Vähän turha päivä sinänsä, ainakin koulun osalta. Kieltämättä olisi tehnyt mieli jäädä aamulla nukkumaan.

Lukujärjestykseni näyttää nykyisellään ihan siedettävältä, siinä tuntuu olevan nyt ihan sopivissa mittasuhteissa kaikkea, kun jätin äikän ja matikan suosiolla pois. Opo sanoi, että teen oikean ratkaisun, mutta oloni tuntuu lähinnä aikamoiselta lusmuilijalta. Syyllistän itseäni siitä, etten jaksa edetä opinnoissa samaan tahtiin kuin muut. Mutta toisaalta on kauhean helpottunut ja toiveikas olo, että ehkä tämä nyt tästä lähtee sujumaan, kun ei ole niin paljon huolenaiheita. Pitää yrittää sisäistää asia, jota kaikki aikuiset minulle toitottavat: anna itsellesi aikaa. Minulla ei kuitenkaan ole aikaa jäädä laakereille lepäämään, en jaksa tai halua odottaa, haluan pysyä tekemään kaiken normaalisti ja hoitamaan asiat hyvin ja huolella kuten aina ennenkin.

Jos koulua ei olisi, jäisin sängyn pohjalle makaamaan. Vaikka kieltämättä joka päivä tekee mieli tehdä niin, tuntuu hyvältä, että viitenä päivänä viikossa sinua odotetaan johonkin, sinulla on velvollisuuksia ja sinulla on rutiineja, jotka luovat turvallisuudentunnetta. Koulussa ympärillä on koko ajan ihmisiä, jotka eivät anna vaipua oman mielen syövereihin, vaan toimivat kuin kasvin tukikeppeinä - eivät päästä kaatumaan. Pakko jaksaa, pakko olla positiivinen, pakko pärjätä.

Toissapäivänä tuli myös CDON.comista tilaamani paketti, joka sisälsi Hayao Miyazakin elokuvan Prinsessa Mononoken, Gorillazin Demon days ja VNV Nationin Judgement -albumit sivuston alemyynnistä. Elokuvan katsoin heti samana iltana, ja se kyllä lunasti lupauksensa. Ei absoluuttista pahaa tai hyvää, juonellisesti ja toteutukseltaan oikein mainio ja kaunis, sekä hyvä sanoma - eipä siinä kai muuta tarvitakaan. En voinut olla tirauttelematta kyyneleitä, oli se sen verran koskettava.



Suosikkikipaleeni Gorillazin Demon days -albumilta.



Suosikkini VNV Nationin Judgement -albumilta.



Prinsessa Mononoken traileri.