Sicily

Innostukseni blogin pitämiseen ei ole ollut puoleen vuoteen kovin mittavaa, mutta nyt kutkuttaisi jälleen naputella jotain pitkästä aikaa kanssaihmisten kauhuksi. Kesä on jälleen kerran todistanut minulle vireystasoni nousevan auringonpaisteen, mukavan lomailun ja muiden elämäniloa lisäävien asioiden johdosta, että en voi muuta sanoa kuin olevani täynnä energiaa ja inspiraatiota. Olen odottanut tätä mielenmaiseman muutosta erittäin hartaasti!












Kesäpäivät ovat mielessäni sekoittuneet varsin mukiinmeneväksi sopaksi, ja tuskin pystyn kaivelemaan muistinsopukoista vaikapa alkukesän tapahtumia. Mutta koko loman kohokohdaksi voisin nimetä viikon matkan Sisilian aurinkoisella niemimaalla, jossa tallasin menemään tuntikausia päivässä ihastellen maisemia ja valokuvaten. Tietysti tuli myös paahdettua ja suolattua ihoa merenrannalla, mikä kieltämättä tekee ihmeitä atooppiselle iholle. Yksi parhaimmista asioista oli ravintolakulttuuri, mihin kuuluu Suomeen verrattuna huomattavasti huokeammat hinnat, tarjoilijoiden uskomaton ystävällisyys ja ruoka, mikä oli ehkä parasta mitä olen koskaan syönyt. Arvatenkin vetelin kaksin käsin noita italialaisten keksimiä jumalruokia; pastaa ja pizzaa! Ihastuin myös tapaan, jossa ihmiset lähtevät auringon laskiessa joka päivä isoin joukoin syömään ja viettämään aikaa läheistensä kanssa, sillä Suomessa illat lähinnä keskittyvät sisätiloihin tv + sohva -rintamalle poikkeuksena ehkä perjantait, jolloin on aika nollata työviikko.

Kiipeilin myös Euroopan suurimman tulivuoren, Etnan, 2 kilometrin korkeudessa, vierailin arkeologisella puutarha-alueella, Kreikkalaisessa amfiteattrissa sekä vuorenrinteellä sijaitsevallaa luomuhunajatilalla, missä maistelin erilaisia öljyjä, viinejä ja tietysti itse hunajaa, jota sai eri makuina ja eri muodoissa. Tulijaisiksi lähti purkkeja eucalyptushunajaa, yrteillä ja sipuleilla maustettuja oliiviöljyjä sekä pullollinen paikallista valkoviiniä.
Hingun jatkuvasti takaisin Suomen rajojen ulkopuolelle, koska minusta matkustelu on vain yksinkertaisesti niin mullistava kokemus joka kerta, minne päin sitä ikinä lähteekin. Rakastan sitä tunnetta, mikä sisälläni myllää astuessa uuteen paikkaan, ja miten vapaalta voi ihmisestä tuntua kun on jättänyt tutun ja turvallisen sitovuuden taakseen. Minusta tulee isona reppureissaaja, joo.





Elokuun alussa täysi-ikäistyin, mikä tuntui aluksi pelottavalta, aivan kuin olisi irrotettu täydellisesti jostain lapsuuden ihmemaasta, mutta nopeasti sitä kyllä tottui ajatukseen, että nyt saa tehdä itsenäisiä valintoja ja alkaa tekemään sitä myöten ehkä elämästään omannäköisemmän. Kävin ensimmäistä kertaa yksin hoitamassa pankkiasioita. Erosin kirkosta. Pääsin sisään baareihin. Loppupeleissä ei iällä ole niin merkitystä. Täysi-ikäisenä saa tiettyjä oikeuksia tehdä asioita, mutta ei se velvoita minua olemaan Aikuinen isolla aalla. Saan vastaedeskin säilyttää kullanarvoisen lapsenmielisyyden, haparoida, olla vastuuton ja turvautua tarvittaessa vanhempiin, vaikka täyttäisin mitä lukuja hyvänsä.




Se olisi sitten koulun alku jälleen huomenna edessä. Odotan abivuotta innon ja kauhunsekaisin tuntein. Toivottavasti teillä oli mukava kesäloma (joka olisi saanut jatkua pidempään, vai mitä)!

PS. Kuvien asettelu ei ole kaikkein esteettisin mahdollinen, mutta eipäs välitetä nyt siitä vaan mennään mieluummin syömään tuoreita mustikoita ja nauttimaan viimeisestä kesälomapäivästä.