Koulu koittaa jälleen maanantaina ja odotan sitä erittäin sekaisin tuntein. On kiva nähdä kavereita, sillä loman olen lähinnä viettänyt kotona (tarkempi sijainti: oma huone) ja nähnyt lähinnä perhettä paria kaveria lukuunottamatta. Toisin sanoen olen lähinnä viettänyt aikaa ylhäisessä yksinäisyydessä jaksamatta lähteä ulos etsimään elämää. Olen lähinnä ollut koneella, katsonut tv:tä (digiboksia on tullut kerrankin tyhjennettyä), piirtänyt (sain valopöydän joululahjaksi!!), lukenut, kuunnellut musiikkia... Koulujuttuja oli vähintään kilollinen tehtävänä, mutta olen saanut aikaan ehkä murto-osan. Joka toinen minuutti olen haukkunut itseäni laiskaksi ja saamattomaksi. Yhä uudestaan ja uudestaan kaiken pakon edessä heittäydyn sängylle, laitan kuulokkeet korville ja huovan pään yli. Olen siinä ja mietin miksen osaa taikoa kaiken tekemättömän tehdyksi. Ja saatan nukahtaa. Nukahtelen pitkin aamua, päivää, iltaa, yötä. Aamuisin valot päällä ja tv:n pauhatessa näen kaikkein sekavimmat, kamalimmat unet, jotka tuo esille kaikkein pahimmat pelot. Nukkumiseen muodostuu viharakkaus-suhde: on mukavaa paeta todellisuutta uniin, mutta iltaisin pelkään nukahtaa painajaisten pelossa.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !
Pakko todeta, että on taas yksi vuosi takanapäin ja pitää opetella kirjoittamaan päivämääriin vuosi 2011. Minulla on hassu tapa laittaa vuosia "parhausjärjestykseen" niistä muodostuneen kokonaiskuvan perusteella, ja tässä edellisvuotta muistellessani se taitaa kuulua niiden 'vaikeimpien' vuosien joukkoon. Sain paljon uusia kavereita, koin kivoja matkoja ja juhlia, opin tuntemaan itseäni enemmän ja niin edelleen, mutta olen ollut niin loppuun palanut, stressaantunut, epätoivoinen ja ahdistunut, että siksi voisin kutsua sitä yhdeksi vaikeimmista vuosista. Olisin ehkä mieluummin nukkunut suurimman osan vuodesta, mutta yritän nyt vain ajatella, että olen vain vahvempi ensi vuonna... Tai sitten en.
Tapanani on myös tehdä uudenvuodenlupauksia, jotka harvoin toteutuvat, mutta yritetään nyt kuitenkin. Ehkä nyt tämän vuoden juttu voisi olla avoimuus. Haluaisin olla avoimempi ihminen, koska olen kasvattanut kuoren suojakseni ja todennut, että jos asia ei korjaannu muutun kohta robotiksi. Haluaisin olla aito oma itseni ja pysyä puhumaan ja näyttämään aidosti tunteeni. Pidän nykyisin lähestulkoon kaikki vähänkin henkilökohtaiset asiat omana tietonani, eikä kukaan tunnu pääsevän lähelle. Minusta on ihan karmean vaikeaa kertoa jollekin vaikapa, että minulla on paha mieli. Kiellän ikävät asiat, vähättelen todellisia ongelmia, esitän iloista ja heitän asiat vaikapa vitsiksi. En halua näyttää pitkää naamaa, koska kukapa jostain angstaajasta pitäisi. Tai vielä pahempaa: jokuhan saattaisi kysyä miksi on paha mieli. Öö joo, siis tämän vuoden lupauksen tarkoitus ei ole opetella vuodattamaan elämänkertaa, vaan että joskus olisi ihan kiva pystyä sanomaan miten asiat ovat. Ja niin. On vaikeaa jopa kirjoittaa tästä tänne blogiin, vaikka tiedän, että tätä tuskin kukaan lukee tai ajattelee sen syvällisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti