nukkekoti

Kuluneen viikon voi kitetyttää kutakuinkin näin; oon onnistunut kiitettävästi lusmuilemaan niin koulusta kuin suihkussakäymisestäkin pelaten vanhoja videopelejä ja napittaen kiinalaisia leffoja. Ruokamenuuni on koostunut lähinnä sipseistä ja kaljasta. En osaa muuta kuin onnitella itseäni tämän viikon aikaansaamattomuudestani, mutta toisaalta olen saanut tästä jumittamisesta jotain irtikin; jos ei muuta, niin ainakin olen osittain selättänyt sen hitonmoisen stressin, mikä viime aikoina on jostain käsittämättömästä syystä ryhtynyt riivaamaan.

Olisihan se kai ihan kivaa saada tehtyä ne rästissä olevat tehtävät, suorittaa hissan itsenäinen verkkokurssi, ottaa enemmän työvuoroja ja näin pois päin. Mutta en minä saa niistä samaa onnellisuudentunnetta mitä koen sohvannurkassa hiukset paskaisina hakattuani ohjainta kuudetta tuntia putkeen. Se on aikas hemmetin kivaa touhua se, vaikka elämäntapani herättää kanssaihmisissä lähinnä huvitusta.
Koko ajan on jotenkin vaan hoettava itselleen, että aika kyllä riittää. Koko ajan tekisi mieli viipottaa pää kolmantena jalkana paikasta toiseen erinäisten asioiden ohjaamana. Jatkuvasti olisi kiire valmistua, tehdä enemmän töitä, päästä maailmalle, tehdä sitä, tätä ja tuota. Tarvitsen noita sohvaanliimautumishetkiä pitääkseni itseäni hetken aikaa paikoillani, rauhoitellakseni ettei mihinkään ole kiire. Joudun nimittäin suorastani pidättelemään itseäni nostamasta opintolainaa, irtisanomasta itseäni kaikesta ja lähtemästä singahtaen maailmalle. Voi että, minkäänlainen säännöllisyyksien elämä ei houkuta kyllä ollenkaan! Olen ollut kohta kolme vuotta samassa koulussa ja nyt helmikuusta lähtien samassa työpaikassa, ja nyt on jo sellainen olo että tästä on jo kaikki nähty - seuraava! Koko ajan on halu lähteä, olla taas tien päällä. Rimpuilla itsensä irti kaikesta. On siinä vaan jotain niin kutkuttavaa! Mutta jos nyt vaikka saisin vähän matkakassaa kerrytettyä ja kieltä opiskeltua, noin ensiksi. Nyt on (vielä) tyydyttävä lukemaan päräyttäviä matkakertomuksia sukat jalassa pyörien, ja mielimatkailemaan nojatuolissa.

Palanpainikkeeksi saatte naamarikuvia. Mutta nyt jatkan liehakointia Sega Genesiksen 16-bittisessä maailmassa.